Antonio Guterres, Donald Trump ja Emmanuel Macron aloittivat. Hieman horjuen ja linjaa etsien. Angela Merkelin linja ja palli huojuu. Kim Jong-un ei horju, vaan horjuttaa muita. Eräät Visegrad-maat aiheuttavat huimausta aina niin itseriittoisille Brysselin herroille.
Alkava vuosi osoittaa, ketkä nousevat, ketkä laskevat. Kaikilla omat päänsärkynsä. Merkelillä kiusallisin. Kuin migreeni. Joko hän kaatuu tai jatkaa haavoittuneena. EU horjuu Merkelin ja brexitin mukana. Laskua pelätään aiheestakin. Kuten ilmastomuutosta.
Eurolla pahin on edessä vasta loppuvuonna 2019 taantuman lähestyessä. EMU:sta kirjoitin täällä 17.12.2017.
Kotimaassa Länsimetro valmistui. Olkiluoto 3 ei. Talvivaara rämpii Kainuun korvessa. Miljardit pyörii. Riidatkin jatkunevat. Rahoista ja jätevesistä. Toivotaan parasta.
Politiikassa kuluneen vuoden suurin juttu oli Perussuomalaisen eduskuntaryhmän jakautuminen. Enemmistö ei uskonut itseensä. Yleensä enemmistö käyttää valtaa. Nähtiin poikkeus. Enemmistö lähti. Nyt se kulkee horjuen hitaasti kohti virallista mittaustolppaa, viimeistään huhtikuussa 2019.
Yhä kysellään, miksi Ps-ryhmä hajosi. Mutta ei se ollut lainkaan ihme, että näin kävi.
Hallitus, jossa Ps oli osallisena, hyväksyi Kreikka 3-paketin, päästi maahan 32 500 turvapaikan hakijaa, leikkasi liki kaikkia etuuksia ja ajoi pakkolakeja ja kikyä. Antoi periksi suunnilleen kaikissa tärkeissä asioissa. Näin ministerit tekivät ja ryhmämme tuki. Omien saavutusten piikki jäi lyhyeksi. Kannattajat siirtyivät katsomoon.
Teimme yhdessä politiikkaa, joka oli vastoin puolueen vaalilupauksia. Kenttää ei kuunneltu. Lähes halveksittiin. Vahvan johdon sanellessa. Ylimielisyydestäkin voi puhua. Olen osasyyllinen.
Ei lainkaan ihme kaiken tuon jälkeen ja gallup-lukujen puolituttua vaaleista, että jäsenistö halusi ja vaati muutosta. Niin tekevät pettyneet aina. Politiikassa pääsääntö. Entiset vapautetaan ja uudet tilalle. Näin varmistetaan muutos. Ja puolueen ykköspallihan oli vapaana joka tapauksessa.
Jyväskylään kokoontunut Ps-jäsenistö ei olisi uskonut muutokseen, ellei puolueen johto olisi aidosti vaihtunut. Kenttäväki halusi kaikki ministerit ulos puoluejohdosta ja nosti uudet kasvot tilalle. Raju päätös, mutta täysin looginen. Pettymysten seuraus. Ei siinä kaappausta tarvittu eikä tehty. Demokratia riitti.
Seuraavat päätökset olivat muiden käsissä. Itsensä lähes täydellisiksi kokeneet hallitusherrat päättivät "arvopohjansa" mukaisesti jatkon. Tekivät valinnan: hyvät saavat jatkaa, hylkiöt ulos.
Eduskunnan niukka enemmistö siunasi temput. Siinä ei moitteen sijaa. Tällä mennään uuteen vuoteen.
Nyt alkaa eduskuntavaalikauden viimeinen kokonainen vuosi. Ensin presidentin vaalit. Sitten ehkä maakuntavaalit. Ja heti niiden perään valmistautuminen eduskunnan valintaan. Ja EU-vaalitkin vielä.
Suomessa talous kasvaa, työllisyys paranee ja usko tulevaan vahvistuu. Näistä iloitsemme. Jos EU ja euro olisivat edes kohtuullisella perustalla niin voisi pitemmän ajan uskolle olla pohjaa. Mutta erityisen hyvältä ei näytä.
Kiitokset kuluneesta vuodesta ja erinomaisen menestyksekästä vuotta 2018 jokaiselle!