Välikysymys katsotaan opposition järeimmäksi työkaluksi hallitusta kohtaan sen luottamusta mitatakseen. Ne tuottavat kuitenkin periaatteessa tulosta hyvin harvoin. Itse asiassa Suomessa hallitus on kaatunut viimeksi välikysymykseen tasan 60 vuotta sitten. Kaikkiaan Suomen itsenäisyyden historiassa neljä hallitusta on joutunut eroamaan välikysymyksen takia.
Välikysymys katsotaankin lähinnä kulloisenkin opposition keinoksi saada julkisuutta ja herätellä keskustelua jostain tietystä poliittisesta aiheesta. Viime viikolla hallitus sai esimerkiksi luottamuksen nuorten työehtoja koskevasta välikysymyksestä. Itseänikään tämä ei yllättänyt, vaikka pidin välikysymyksen aihetta erittäin asiallisena. Periaatteessa olisi suonut hallituksen kaatuvan tähän mielihyvin.
Mutta koska elämme enemmistöparlamentarismin aikaa, puolueiden rivit ovat suoraksi ammuttuja. Nappulaa painetaan niin kuin ryhmäjohtaja ohjaa, varsinkin jos omasta poliittisesta urasta haluaa pitää kiinni. Opposition ”houkutuksille” ei saata hallituksesta käsin antaa periksi, vaikka saattaisi kenties asettua henkisesti välikysymyksen ajatuksen taakse. Ainoa kerta modernissa poliittisessa historiassa, jolloin hallitus olisi voinut ihan oikeasti horjua oli pääministeri Jäätteenmäen Irakgate, mutta silloin tapahtumat menivät toista reittiä.
Mutta entä jos politiikkaan tuotaisiin mahdollisuus myös kansan välikysymyksestä kansalaisaloitteen tapaan? Ehkä sekään ei kaataisi hallituksia päntiöinään, mutta virittäisi parlamentaarista keskustelua uuteen näkökulmaan, kun moinen välikysymys ei olisi vihatun opposition tekemä, vaan kansalaisten riveistä noussut. Moiseen kansan välikysymykseen olisi hyvä saada suurempi allekirjoittajamäärä kuin kansalaisaloitteeseen, mahdollisesti esimerkiksi 100 000 ihmistä. Aivan jokainen nettituhautus ei moista määrää ihmisiä saisi taakseen, joten todennäköisesti välikysymykseksi asti nousisi vain kansan laajoja rivejä puhuttavia asioita.
Ehkäpä esimerkiksi aktiivimallin herättämä kritiikki olisi johtanut aina kansan välikysymykseksi asti, koska kansalaisaloite aktiivimallin kumoamiseksi sai noin 140 000 nimeä taakseen. Yhtä lailla oppositio voisi tehdä ”normaalejakin” välikysymyksiä, tekeväthän kansanedustajat edelleen omia lakialoitteitaan kansalaisaloitteiden esiinmarssista huolimatta.
Ajatus kansan välikysymyksestä ei ole tyystin omani. Siitä on spekuloitu aika ajoin, esimerkiksi kuluneella viikolla Yle Ykkösen Ykkösaamussa. Eikä sitä tuomittu asiantuntijoidenkaan toimesta, vaan esimerkiksi eduskuntatutkimuksen Markku Jokisipilä piti sitä mielenkiintoisena ajatuksena.
Kansan välikysymys olisi mielenkiintoinen senkin takia, että siinä voisi keskusteluun nousta myös asiat, joista muuten ei välttämättä keskusteltaisi eduskuntatasolla. Voisi olla myös niin, että sen myötä nousisi keskusteluun asioita, jotka olisivat niin hallitukselle kuin oppositiolle epämiellyttäviä. Lienee selvää myös se, että paljon nousisi esiin myös ”normaalin” parlamentaarisen debatin puitteissa muutenkin esiin tulevia asioita.
Olen itse vankka parlamentaarisen demokratian kannattaja. Edustuksellisesti valitut kansanedustajat tulee säilyttää aina kansanvallan korkeimpina käyttäjinä Suomessa. On kuitenkin niin, että demokratiaammekin on kehitettävä jatkuvasti eteenpäin aikojen muuttuessa. Sähköisten välineiden helpotettua yhteydenpitoa kaikkialle ja niiden ollessa osa liki jokaisen arkipäivää olisi luontevaa antaa ihmisille niiden periaatteessa mahdollistamia vaikuttamisen mahdollisuuksia. Siksi kansan välikysymyksestä soisi vähintään keskusteltavan laajemmin Suomessakin.