Tammikuun 15. päivä vuonna 2006 oli hyvin jännittävä. Tuona sunnuntaina pääsin ensimmäistä kertaa äänestämään vaaleissa. Tapauksen juhlavuutta lisäsi vielä se, että kyseesä oli Tasavallan presidentinvaalit. Äänestäminen ei sinällään tuntunut erikoisilta sillä olin ollut vanhempien mukana äänestämässä niin pitkään kuin vain muistan. Varmaan olen ollut ihan rattaissa seuraamassa äänestystoimitusta ja pohtinut mitä ihmettä tässä tapahtuu. Tapani käydä äänestämässä aina vaalipäivänä saattaa juontaa juurensa lapsuuteen, sillä tuolloin äänestämässä käytiin aina vaalipäivänä.
Tuon tammikuisen vaalipäivän jälkeen on sitten tullut äänesttyä useasti: eduskuntavaalit 2007, kuntavaalit 2008, Euroopan parlamenttivaalit 2009, eduskuntavaalit 2011, presidentinvaalit 2012, kuntavaalit 2012, Euroopan parlamenttivaalit 2014, eduskuntavaalit 2015 ja kuntavaalit 2017.
Henkilökohtaisesti olen ollut ehdolla kolme kertaa ja kaikissa vaaleissa olen tullut valituksi. Kaksi kertaa olen toiminut eduskuntavaaleissa väälipäällikkönä ja vaalityössä olen ollut mukana melkein kaikissa vaaleissa tavalla tai toisella. Viisi kertaa olen äänestänyt naista ja viisi kertaa miestä, kuusi kertaa ehdokkaani on tullut valituksi. Aina on ääni mennyt jonkin sortin sosialidemokraatille, poikkeuksena vuoden 2012 presidentinvaalien toinen kierros.
Paljon puhutaan äänestämisestä kansalaisvelvollisuutena. Minulle se on etuoikeus, joka meillä kaikilla kansalaisilla on. Vapaan ihmisen oikeus osallistua yhteiskuntansa kehittämiseen. Ihmiskunta ei ole onnistunut vielä kehittämään tasa-arvoisempaa hallintojärjestelmää kuin demokratia, joka toteutuu äänestämisen kautta. Niin rikkaalla kuin köyhällä, miehellä ja naisella, nuorella ja vanhalla, meillä jokaisella on käytössä samanarvoinen ääni. Sen käyttäminen on etuoikeus kaikille.
Itse en ole koskaan ymmärtänyt heitä, jotka jättävät äänestämättä. Äänestämättä jättäminen ei ole mikään protesti. Siinä vain käytännössä luovutetaan äänioikeus heille, jotka käyvät äänestämässä. Heidän äänensä painoarvo kasvaa, heidän mielipiteensä tulee huomioiduksi päätöksenteossa. Valitus ettei muka ole vaihtoehtoja ei ole mikään peruste jättää äänestämättä sillä vaihtoehtoja on. Näissä vaaleissa vaihtoehtoja on kahdeksan ja jos oikein pinnistää niin kyllä heistä eroja löytää. Eduskuntavaaleissa ja kunnallisvaaleissa vaihtoehtoja on helposti satoja. Aina on myös vaihtoehtona mennä uurnille pudottamaan tyhjä äänestyslippu. Se on todellinen protesti. Nostan heille hattua, jotka jaksavat vaalipäivänä suoriutua äänestyspaikalle ja pudottaa hylättävän äänestyslipun uurnaan. Te olette myös demokratian ritareita.
Kansalaisten passiiviisuuden sanotaan juontuvan siitä, ettei äänestämisellä katsovan olevan merkitys. Asiat eivät muutu ja sama meno jatkuu. No eivät ne tietenkään muutu jos et käy äänestämässä! Vaaleissa kuin vaaleissa keskimäärin 30-40 prosenttia äänioikeutetuista jättää äänestämättä. Takaan, että jos edes puolet tuosta ryhmästä kävisi äänestämässä, niin meno tässä maassa olisi hyvin erilaista. Tuskin hallitus esittäisi aktiivimallia ihan noin esimerkkinä.
Sinä, joka nyt mietit kannattaako käydä äänestämässä niin nostan esille vielä yhden asian. Nykypäivän maailmassa se oikeus, joka sinulla on, on todella harvinainen. Valko-Venäjällä, Egyptissä, Venezuelassa ja Kiinassa vain unelmoidaan siitä, mitä sinä voit tehdä. Heillä ei ole samaa oikeutta kuin sinulla. Sinulla on oikeus ilmaista tahtosi yhteiskuntamme kehityksestä ilman pelkoa, painostusta tai uhkailua. Käytä siis etu-oikeuttasi ja äänestä tänään Tasavallan presidentinvaalissa.