Sain tänään puhelun Uuden Suomen Puheenvuorosta tutulta Markku Laitiselta. Hänen kertomansa tarina on erittäin pelottava ja koskee kaikkia nyky-yhteiskunnan arvostelijoita, tarkkailijoita ja muutosta vaativia ihmisiä Suomessa.
Äänitin puhelun ja toistan tässä joitain pääkohtia tapahtumista, joiden edessä herra Laitinen tuntee itsensä voimattomaksi ja kaltoin kohdelluksi.
”Minua on tarkkailtu poliisin toimesta koko kesän. Ei aivan koko ajan, mutta näkyvästi. Menin Pasilan poliisitalolle tekemään rikosilmoitusta tästä poliisin seurannasta 14.11 tiistaina. Poliisi, joka otti ilmoituksen vastaan ei suostunut antamaan kopiota ilmoituksestani, vaikka laki sen määrää.”
”Torstaina 16.11 noin kello 17.00 ovikelloni soi ja ovella oli poliisi seuranaan sairaanhoitohenkilökuntaa. Tämä seurue otti minut mukaansa kuljettaakseen minut pakkohoitoon. Minut vietiin ensin Malmille, jossa psykiatri totesi hoitotarpeen. Malmilta matka jatkui Auroran sairaalaan, jossa toinen psykiatri totesi pakkohoidon olevan tarpeen.”
Markku Laitinen ei ole menneisyydessä hakenut, saanut tai tuntenut mitään tarvetta mielenterveyspalveluihin, eikä tunne itseään sairaaksi.
”Minulta on kielletty lääkärien kanssa käytävien keskustelujen nauhoittaminen. Malmin psykiatrin kanssa käymäni keskustelun sain vielä nauhoittaa, sekä ensimmäisen Aurorassa käymäni keskustelun, mutta sen jälkeen minulta kiellettiin nauhoitus. Kieltoa perusteltiin kuvauskiellolla, vaikka en halunnut kuvata, vaan nauhoittaa keskustelut.”
”Mihin pakkohoitodiagnoosi perustuu ei ole minulle selvinnyt ja olen yrittänyt usean päivän ajan saada lähetettyä tekemääni kantelua. Kukaan ei suostu auttamaan asiassa ajan puutteen takia ja jokainen hoitovuoro siirtää vastuuta seuraavalle. ”Kun iltavuoro tulee, niin sitten”.”
”En usko, että julkiset kirjoitukseni ovat syy tapahtuneisiin, mutta kenties syynä voi olla käsikirjoitukseni, joka käsittelee virkamiesrikollisuutta mukaan lukien poliisirikollisuus. Olen toimittanut kirjani käsikirjoituksen luettavaksi kaikille kansaedustajille ja useille viranomaistoimintaa valvoville tahoille.”
”Minulle pakkosyötetään lääkkeitä suun kautta ja jos en syö uhkasivat antaa ruiskeina. Minulle on määrätty seuraavia lääkkeitä: Temesta 1mg, Zyprexa 10mg, Deprakine 200mg jatkuvasti ja tarpeen mukaan on sallittu käytettäväksi lisäksi: Flavamed 30mg, Diapam 2mg, Cisordinol-Acutardia 50 mg, Serenase 2mgja Panacod 500mg.
”Lääkkeet aiheuttavat minulle huimausta, ajatusten harhailemista ja pahaa oloa.”
”En tunne itseäni sairaaksi ja minun mielestä minua pidetään täällä pakkolääkittynä vasten tahtoani pakkohoidossa.”
Onko tämä Suomen virallinen tapa päästä eroon yhteiskunnan mätää sormellaan osoittelevista henkilöistä?
Kiitos
Hämis
Ps.
Markku lähettää kaikille USArin kirjoittajille ja muillekin kansalaisaktivisteille terveisiä:
"Älkää antako periksi. Kaikkia ei voi hiljentää!"
EDIT: muutettu väärä päivämäärä rikosilmoitukselle. Toimituksen virhe!