Eilinen ja tämä päivä ovat käsittäneet puoluetapaamisia demokraattien ja republikaanien kanssa sekä viranomaisia tapaamisia sekä ulkoministeriössä että FEC:ssä, joka on liittovaltion vaaliviranomainen. Näissä tapaamisissa on piirtynyt hyvä kuva siitä millaisena amerikkalaiset päättäjät näkevät demokratian toteutumisen Yhdysvalloissa ja globaalisti sekä toisaalta miten vaalit käytännössä organisoidaan ja rahoitetaan Yhdysvalloissa.
Amerikkalaisten käsitys omasta erityisyydestään ei jäänyt huomaamatta keskusteluissa amerikkalaisten virkamieskunnan kanssa ulkoministeriössä. Yksi ministeriön monista apulaisministereistä Marie Royce esikuntineen esitteli miten Yhdysvallat pyrkii edistämään rehellisesti ja avoimien vaalien toteutumista globaalissa mittakaavassa useiden toimijoiden kanssa. Hänen osastonsa jakaa vuosittain 650 miljoonaa dollaria vaaleja koskeviin hankkeisiin sekä keskittyvät ”hyvien käytänteiden jakamiseen.”
Näissä keskusteluissa on useasti noussut esille demokratian kaksijakoisuus Yhdysvalloissa. Maa, jossa useiden väestöryhmien mahdollisuutta osallistua vaaleihin on rajoitettu, niin silti he pystyvät puhumaan hyvien käytänteiden levittämisestä. Gerrymanderin, vaatimukset useista henkilötodistuksista sekä äänestäjäksi rekisteröityminen tekevät äänestämisen hyvin hankalaksi tietyille väestöryhmille. Tietyillä väestöryhmillä tarkoitetaan tässä tapauksessa muita kuin valkoisia, mikäli puhutaan äänestäjien etnisyydestä.
Näiden ongelmien ei kuitenkaan nähdä uhkaavan amerikkalaista demokratiaa ja sekä minun että eteläafrikkalaisen toimittajan Rebecca Davisin kriittiset kommentit maan demokratian tilasta on suoranaisesti ohitettu. Amerikkalaiset eivät edes näe tarvetta, että kansainvälisen yhteisön olisi syytä tarkkailla Yhdysvaltain vaaleja. Tähän liittyen ulkoministeriön Eurooppa-asioiden alivaltiosihteeri selvensi miten 12 osavaltiossa on lailla estetty tarkkailijoiden saapuminen osavaltioihin. Suurin osa näistä osavaltioista on syvän etelän osavaltiota ja voi hyvin pohtia syitä miksi juuri nämä osavaltiot eivät halua tarkkailijoita paikalle.
Suurin uhka Yhdysvaltain vaaleille ei näytä tulevan maan sisältä vaan sen ulkopuolelta. Ulkoministeriössä, senaatissa että FEC:ssä on järjestelmällisesti nostettu esille Venäjän sekaantuminen vuoden 2016 vaaleihin ja sen estäminen tulevaisuudessa. Presidentti Obaman aikana vaalijärjestelmä julistettiin vedenjakeluun, sähköverkon, ydinvoimaloiden, pankkien, jne. ohella kriittiseksi infrastruktuuriksi ja niiden valvonta on siirtynyt kotimaan turvallisuudesta vastaavalle ministeriölle. Erityisesti kyberturvallisuuteen tullaan kiinnittämään huomiota ensi tiistain välivaaleissa.
Osavaltiot eivät kuitenkaan ole suhtaudut uudistukseen pelkästään positiivisesti vaan tämän on katsottu rikkovan osavaltiolle kuuluvaa toimivaltaa, joille siis vaalien järjestäminen käytännössä kuuluu. Nykyisin Yhdysvalloissa on siis 50 erilaista vaalilainsäädöntöä sekä 50 erilaista tapaa organisoida vaalit. Tämä jos mikä, vaikeuttaa liittovaltion vaaliviranomaisten työtä.