I - Tahattomasti lainatut kulissit
Olipa kerran 60. leveyspiirin pohjoispuolella elävä kansa. Sen tarina alkaa muinaisesta ajasta, jolloin pirut olivat viinaan meneviä, ja eräänkin kerran viikon ryypättyään ryhtyivät ajamaan Uralin länsipuolisen maailman hajanaisia heimoja takaa. Virallisen historian mukaan ugrit pelastuivat tuolloin pakenemalla Fennoskandiassa sijaitsevaan metsän peittämään niemekkeeseen, jota vain arktiset suurpedot alemman ravintoketjunsa osien, sekä saamelaisiksi kutsuttujen alkuasukkaiden kanssa asuttivat. Poliittisesti värittämättömän historian mukaan pakenijat olivat nälkäisiä, janoisia ja totaalisen eksyksissä, ja pirut ajoivat heitä silkkaa piruuttaan pohjoiseen, jossa tiesivät olevan niin synkän ja kylmän seudun, että siihen verrattuna helvetissäkin oli varsin lokoisat oltavat.
Kaikki historiankirjat kertovat, että tuossa karuakin karummassa maailmankolkassa suuri osa pakolaisista menehtyi alkuunsa, ja että sopeutumiskykyisimmätkin lähtivät nopeasti länteen, päätyen myöhemmin etelämmäksi ympäri Eurooppaa, sekä viikinkien mukana aina merten takaisille uusille mantereille. Jääneistä mainitaan, että he olivat luonteeltaan kovapäisimpiä ja vittumaisimpia, jotka eivät yksinkertaisesti suostuneet antamaan periksi kurjuudelle ja alati kantapäihin potkivalle kuolemalle. Niinpä nämä sinnittelivät metsästäen, kalastaen, marjastaen ja sienestäen, harjoittaen myös yksipuolista vaihdantaa alkuasukkaiden, sekä muiden siirtolaisyhteisöjen kanssa. Kilpailu elintilasta oli kuitenkin siinä määrin kovaa, että niin saamelaisten kuin susienkin oli ennen pitkää vetäydyttävä kohti pohjoista. Lopulta elämä löysi uomansa myös Pohjolassa ja elinkeinot kuten tervanpoltto, käsityöläisyys, kituinen maanviljelys sekä ammattimaisempi metsästys alkoivat vähitellen kehittyä. Kulkua helpottavan kehityksen myötä myös ihmisten liikehdintä lisääntyi ja alue alkoi hahmottua asuttajiensa päissä. Myös pirut katosivat jonkun keksittyä, että ne olivat olleet pelkkiä satuolentoja.
Muutama aika aloilleen asettumisesta fennougrit huomasivat olevansa suurvaltapolitiikan pelinappuloina: mahtimaat Suomenniemen molemmin puolin ryhtyivät ottamaan mittaa Pohjolan herruudesta. Väkivallan vuosisadat vaativat uhrinsa, mutta ennen muuta muovasivat härkäpäiden heimoa, eriyttäen sen asuinpaikasta riippuen melkein kuin eri kansoiksi. Idemmässä jatkuva kosketus barbaareihin kasvatti luonteen niin kieroon, että lopulta viholliseen keskusteluyhteyden saanut pääsi vihollisen mielenliikkeistä paremmin perille, kuin vihollinen itse. Lännessä luonteen ei tarvinnut jalostua miksikään, sillä Pohjanlahden länsipuolinen valloittaja oli vähemmän barbaarinen, suorastaan keskusteleva, ja pelkäsi hiljaisuutta niin paljon, että ystävällisten välien säilyttäminen onnistui pelkästään lyhyesti ja ytimekkäästi murahtelemalla. Heimoja sotkevilla vedenjakajilla syntyi itsensä kanssa kamppailevia jahkailijoita, joille ystävät olivat vihollisia, viholliset ystäviä, ja joissa muutenkin yhdistyvät itä- ja länsisuomalaisten huonot puolet. Hämmennyksissään nämä muuttivatkin ensin syntysijoiltaan Turkuun, josta jatkoivat myöhemmin Tampereelle.
Lopulta sodat seestyivät, kieli kehittyi kirjaimiksi, tavat kulttuuriksi, rantakylät alkoivat kasvaa ja suhteellinen sivistys ottaa otettaan ihmisistä. Ajatus omasta maasta ja kansalaisuudesta kypsyi muutamassa vuosikymmenessä, ja Suomi syntyä sytkähti valmiiksi melko sekaisin olleen maailman kartalle. Itsenäistymiseen liittyi tietysti monenlaista ongelmaa, kuten päätyminen demokraattiseen ja tasavaltaiseen valtiomuotoon, joka vei vastustajan vuosisatojen mittaiseen nuijasotaan tottuneilta torppareilta. Jaakko Ilkan kuoltua jo 1500-luvulla, vuoden 1918 kansannousu jäi enemmänkin muutosvastarintaisen tuskan tussahdukseksi, kuin hurmoshenkiseksi viimeiseksi taistoksi. Purkamatta jääneelle lataukselle tuli kuitenkin käyttöä parikymmentä vuotta myöhemmin, saksmannien ryhdyttyä hakemaan kostoa edellisessä kaplakassa kärsimälleen tappiolle ja järjestelemään vanhan mantereen voimasuhteita mieleisemmälleen tolalle. Toisen maailmanpalon sammuttua Suomen alue ja väestöpolitiikka määriteltiin vaihteeksi uudelleen, ja sisäisten siirtolaisten pitämiseksi pois pahan teosta Suomesta tehtiin yksituumaisesti elinkelvottomien pientilojen suurvalta. Samalla neuvostoliittolaisten kanssa juopottelu käynnisti Suomen teollistumisen ja kaupunkien kasvun.
***
Kivien kaudesta keskiaikaan ihmiselämä oli Pohjolassa lyhyt, sisällöltään suppea mutta intensiivinen, sekä moninaisten ruumiillisten kärsimysten kurjistama. 1800-luvulta nykyisyyteen tultaessa eliniänodote on kaksinkertaistunut, useimmat sairaudet ja fyysiset kärsimykset on selätetty, ja elämä muuttunut kaikessa mahdollisuuksien kirjossaan perin tylsäksi. Kovien tieteiden tuntijat kiinteistövälittäjien ohella ovat sitä mieltä, ettei ihmisillä ole koskaan mennyt niin hyvin kuin tänä päivinä. Riistaonni määrittää toki elämän mielekkyyttä edelleen, mutta nyt merkitysten jahdissa.
Toisaalta Suomen ja useimpien länsimaiden väitetään ohittaneen pisteen, jossa ihminen alkaa kärsiä runsaudenpulasta, yltäkylläisen elintason aiheuttamista sairauksista, syventyvästä tarkoituksettomuuden tunteesta ja näiden yhdessä aiheuttamasta ahdistuksesta. Monien kerrotaan sairastuneen elintasopahoinvointiin, ja pysyvän tolkuissaan vain lääkitsemällä itseään päihteillä, sekä muilla turruttavilla valmisteilla. Silloin tällöin käykin niin, että puutuneiden tilojen jälkihöyryissä jonkun mieli avautuu, ja tietoisuus kaikista maailman ongelmista iskee tsunamin voimalla tajuntaan: ”talouskasvu, kulutus, köyhyys, väestöräjähdys, laajat ympäristöön ja luontoon kohdistuvat haitat, eivätkös ne olleetkaan pelkkiä otsikoita uutisissa…?”
Harhaisen onnellisuuden rasvatyynessä elämänsä loikoilleelle moinen herätys on raju: ensin jyrkkä liuku kohti krapulaa, sitten todellisuuden vaihtoehdoton hyväksyntä, ja lopulta imeytyminen suunnattomaan elämän ristiriitojen kuohuvaan pyörteeseen. Kurimuksessa ego on hukkuakseen mielen rimpuillessa suunnattomissa tyrskyissä, niin että pauhu ja valtavat voimat nyrjäyttävät psyyken kuin pahaisen heinänkorren. Lopulta kamppailu vie voimat, vastarinta murtuu, ja minuus kehittää allergian itseä kohtaan. Raivoisan uppoamisen loputtua kuritettu havahtuu musertavaan paineeseen, happea huutavaan poltteeseen ja itseinhoiseen hylkimisreaktioon; vimmainen nousu kuplien perässä kohti pintaa saattaa alkaa. Vaan onko kätilö paikalla, kun pahoinvointiyhteiskunta uudestisynnyttää uusflagellantin? Ei, vaikka tulokas olisi keskonen, ei vaikka pää olisi napanuoran ympärillä. Ainoastaan kansallinen someyhteisö toivottaa pintaan päässeen tervemenneeksi pahoihin töihin, tai takaisin avantoon.
Mutta kuiville päässeellä ei ole aikaa selvittää päätään: dissosiaatio puskee hikirauhasista, ja vaisto ohjaa jatkamaan kohti maailmantuskan tuulahdusta. Käry johdattaa haarautuvalle polulle, joko rauhanturvaajaksi kriisipesäkkeeseen, tai määrittelemättömän mittaiseen ilmaistyöskentelyyn köyhään Aasiaan. Olennaisuus on tripin hurskaudessa: mahdollisuudessa torjua kurjuutta ja päästä kokemaan miten syväjuurisesta ilmiöstä maailman epätasa-arvoisuudessa lieveilmiöineen on kysymys. Ennen muuta muuttuneen mieli uskottelee itselleen, että epätoivon ekskursiolta palaisi elävä, mutta enemmän kuin vähemmän hajonnut ihmisraunio, josta olisi luutuva kokemuksesta toipumisen myötä entistä parempi ihminen.
Todellisuudessa hyvinvointikurimuksen koettelema ei muutu miksikään. Hänen mielensä ei muljahda päihteiden, saati maailman köyhien ja kurjien kohtalon murehtimisen vuoksi, vaan ymmärtäessään asemoida itsensä äärimmäisen ohuessa elämänlangassa roikkuvien paikalle. Toimimaan pakottavat tuntemukset ovat tosiasiallisesti itsesääliä, ja köyhien pelastustoimet, mitä ikinä olivatkaan, itsen pelastamista. Motiivi selviää viimeistään, kun kotimaahan palanneessa herää irstas kateus kurjulaisten kuvitteellisesta onnellisuudesta.
Itsensäpelastajaksi paljastunutta omien motiivien tarkastelu kiinnosta millään tavalla. Eikä se, ettei hän saa aikaan maailman köyhyydessä ja kurjuudessa minkäänlaista positiivista muutosta. Se mikä häntä kiinnostaa on palautuminen ja operaation jatkaminen. Eikä aikaakaan, kun paketti on jälleen kasassa, eteneehän tuulimyllyjen puolelle kääntynyt avustetussa myötäisessä kohti henkistä superkompensaatiota. Sitä tarvitaan, kun toipunut tajunta saa kypsytettyä maailmalla koetun ja mielessä muhineet kymmenet Hesarin jutut punavihreäksi tarkoitukseksi, niin että koko maailman pelastaminen saattaa alkaa…
Puheenvuoro I - Pertti Sveholmin näköinen myyntimies
”Jaaha, se on taas joku luuseri tajunnu olevansa paska. Tyypillinen epäkiitollinen mulkku, joka ei tajua elävänsä Suomessa, maailman parhaassa maassa! Vittusaatana mehän eletään maailman onnellisimmissa, vauraimmassa ja vähiten korruptoituneimmassa maassa, ja ollaan maailman osaavin kansa!”
”Mitä se muka tarkottaa, jos joku valtakunnansyyttäjä kanavoi veronmaksajien rahaa everstiveljensä firmalle, tai jos maan korkein poliisijohto on vähintään tutkinnan kohteena, viralta pantuna tai vankilassa erinäisten rikosepäilyjen ja törkeinäkin tuomittujen rikosten johdosta? Ei mitään, nehän on vaan yksittäistapauksia ja sitäpaitsi kaikkihan me teemme virheitä vai mitä? Eikä sekään tarkoita mitään, että kolmasosa rakennuskannasta on umpihomeessa tai että bisneksessä sääntöjen rikkominen on menestymisen säännönmukainen edellytys. Ne on kato vaan nää byrokraatit tehneet kaikesta niin vaikeata! Suomessa mitään korruptiota ole koskaan ollutkaan, soon poka tutkimukset mistä totuus löytyy, kai sää niitä sentään uskot, mitä häh?”
”Ja jos nyt sitä korruptiota vaikka vähän oliskin, niin mitä sitten? Jokainen voittaa, kun ulkomailta saadaan tänne rahaa, ja siihen pääsee kiinni jos vaan haluaa. Eihän kukaan suoraan sitä saa, mutta väylien kautta, väylien kautta…”
”Kato ulkomaalaiset ei tiedä meistä muuta, kun et me ollaan jossain Venäjän kainalossa, ja et täällä on suuren osan vuodesta pimeetä kun hiilikaivoksessa ja kylmä kuin ikiroutaan kaivetussa joukkohaudassa. Jotkut luulee et Brezhnev varasti joulupukin amerikkalaisilta suomalaisille YYA-sopimuksen salaisen liitteen mukaisesti, ”edistääkseen pohjoisen kuoleman ja hiljaisuuden markkinointia käännyttämiskelvottomille kapitalisteille. Yksikin selitti, et ulkomaalaisten Suomi-tietoisuus alko lisääntyä vasta Neuvostoliiton lakattua, kun pelko ”lapinleirille joutumisesta” vaihtui kapitalistin pelkoon, eli pelkoon rahojen menettämisestä kyseistä tarkoitusta varten rakennetuissa turistirysissä! Koska sitähän ne just kaikki haluaa!”
”Vaikka Brezhnevin henki kyllä elää… kun Lapin koneeseen erehdytetty japanianjuoppo mättää tunturiravintolassa aasialaiseen krapulaansa cesium-poroa ja -puolukkaa, suomalaisen maajussin edusmies ottaa tapauksesta kuvan Maaseudun Tulevaisuuteen ja vakuuttelee sillä maanmiehilleen navetoistaan ja sikaloistaan tulevan parasta suuhunpantavaa, mitä Telluksella on tarjota. Ja suomalainenhan uskoo, koska ei ole aikoihin kyennyt erottamaan sosialistia porvarista, saati poroa siasta tai naudasta!”
”Tehtaileehan maailman onnellisin kansa itsemurhiakin enemmän kuin mikään toinen kansa maailmassa, syö masennuslääkkeitä puuronsa parannusaineena, ja loistaa tilastokärkenä myös murhissa, tapoissa, sekä turhissa kuolemissa.”
”Ei kato potkua vaan elämään… Perseelle tai munille, omalla tai toisten rahalla mutta potkua!”
Puheenvuoro II - realisti
”Keskustelu elämästä, maailmankaikkeudesta ja kaikesta muusta sellaisesta alkaa tuntua nykyihmisestä turhauttavalta. Joku jossain on jo sanonut tai kirjoittanut kaiken olennaisen useampaankin kertaan, mutta asiat eivät ole siitään juuri muuttuneet. Toisaalta jos pelkästään nykyajan viihteellisemmässä informaatiovuossa uiskentelu tuntuu ihmisaivoille ylivoimaisen kuormittavalta tehtävältä, ajallemme ominaisten perustavaa laatua olevien ongelmien pohdiskelua voinee pitää sohvaperunan päättymättömään ultrajuoksuun rinnastuvana suorituksena. Useimpien suhtautumistapaa voi siis kutsua täydelliseksi piittaamattomuudeksi, sillä vaihtoehtona on kokonaisvaltainen toimintakyvyn lamauttava ja elämänhalun menettämiseen johtava ahdistus. Ja kun kansalaiset eivät piittaa teki sitä taikka tätä, kyseenalaisilla motiiveilla varustettujen vallanpitäjienkin temmellyskenttä on valmis.”
”Toisaalta asioiden pohdiskelu on turhaa, sillä se johtaa vain pohjattomaan voimattomuuteen; kipeästi kaivattuja teknisiä ratkaisuja aidosti ympäristövaikutuksiltaan neutraalien energian, materiaalien ja ravinnon tuotantoon ei ole olemassa, eikä edes näkyvissä tieteen ja tutkimuksen kaukaisessa horisontissa. Pelkästään ruoantuotannosta aiheutuvat ympäristöongelmat ovat niin valtavia, ettei edes kaikkien eurooppalaisten luopuminen lihansyönnistä tuottaisi toistaiseksi minkäänlaista hyötyvaikutusta ympäristölle. Toki lihansyönnin lopettaminen lopettaisi lihantuotannon, mutta ympäristöongelma jäisi, siirtyen jonnekin toisaalle, pienempiin vaikeammin hahmotettaviin osiin jakaantuen.”
”Todellisten ratkaisujen puuttuessa tavallisen ihmisen ja lihantuottajan mahdollisuuksien puitteissa tehtävillä kulutusvalinnoilla ei ole toistaiseksi mitään merkitystä. Ne edustavat korkeintaan mielenterveydellisen taseen tasapainotusta toinen toistaan huonompien valintojen päästökaupassa. Empiiristen havaintojen perusteella kestäväksi kuvitellut valinnat ovat vaarallisia, sillä ne edistävät länsimaisen kerskakuluttajan harjoittamaa ympäristörikollisuutta; moni on jättänyt lapset tekemättä, mutta vielä useampi on alkanut perustella lastensa hankintaa ’vihreillä’ elämäntavoilla.”
”Vastoin ajalle ominaista sekularisoitumista, sellaisiakin näyttää olevan kasvava määrä, jotka ovat alkaneet jäsentää maailmankuvaansa uskontojen kautta. Tätä kehitystä selittänee se, että uskonnot, kuten kristinusko koetaan ’maailmallisissa kysymyksissä’ vastuusta vapauttavana kilpenä. Uskonnollisen katsomuksen huono puoli on tietysti se, että vaikeuksista varoittavat totuuden torvet Rooman klubista Pentti Linkolaan ovat edustaneet ja edustavat uskovaisille kristityille suorastaan hiilenmustia kristillisen opin mukaisen Saatanan voimia. On sanomattakin selvää, ettei eskapistinen kristillinen katsomus ole sen enempää hyväksyttävä tapa suhtautua, vaan tuomittava vaarallisena jyrkästi.”
”Tuomion voi julistaa muistuttaen samalla kristillisen opin naurettavista ristiriitaisuuksista, jotka ilmenevät jopa maapallon elinkelpoisuuden säilyttämistä esoteerisemmilla tasoilla. Voi kysyä esimerkiksi sitä, miksi juuri kristityt lisääntyvät, kun hankittu jälkikasvu tulee kristillisen opin mukaan päätymään hyvin suurella todennäköisyydellä tuliseen järveen, vieläpä ikuisiksi ajoiksi? Euroilla lottoamisen voi ymmärtää ja hyväksyä, mutta syntymässään tuomituilla pelattavat helvettiarpaiset vaikuttavat sadismin äärimmäisimmältä muodolta. Kristinuskon moraalisenkin järjettömyyden ympyrä sulkeutuu, kun ymmärretään että tämä filosofiseksi luonnehdittava dilemma on peräisin nimenomaan uskonnon ytimestä. Siis sen saman lähimmäisen rakkautta ja anteeksiantoa saarnaavan opin ytimestä, jonka mukaan maallinenkin väkivalta on sopiva lastenkasvatuksen väline.”
”Tosin eivät maallisemmat ihmiset ole katsomuksellisten kysymysten suhteen sen tolkullisempia; esimerkiksi sateenkaariväki toimii omaa liberaalia oppiaan vastaan, vaatimalla kristillisiä uskonnollisia tahoja toimimaan heidän omaa oppiaan vastaan. On tietenkin ymmärrettävää, että homoseksuaali saattaa kokea ihmisoikeuksien vastaisella tavalla vaikeaksi, jos hänen taipumuksensa rajoittavat hänen elämäänsä suhteessa tiettyihin konservatiivisiin uskonnollisiin traditioihin. Mutta onko ongelma homoavioliittoon kielteisesti suhtautuvassa uskonnollisessa yhteisössä, vai siinä että uskonnollisen yhteisön ”opillinen vihollinen” vaatii uskonnollista yhteisöä toimimaan oppinsa vastaisesti? Käsittääkseni uskonnollista avioliittoa vaativat homoyhteisöt voivat vapaasti perustaa omat uskontonsa, palkata pastorinsa ja rakentaa kirkkonsa, joissa voivat toimia mielensä mukaisesti. Eikö liberaalien pitäisi suoda samanlainen opillinen vapaus muillekin, myös niille, joiden oppiin sateenkaariavioliitot eivät sovi? Eri tavoin virallistettujen parisuhteiden keskinäisten suhteiden tulee luonnollisesti olla tasavertaiset, mutta siitähän tässä ei ole lainkaan kysymys.”
”Sivuraiteelta palatakseni totean vielä, että uskonnon kaltainen hillitön paradoksi on turvata rauhaa tai tehdä vapaaehtoistyötä, jotta vielä miljardit kaikista köyhimmät saavuttaisivat meidän täysin kestämättömän elintasomme ja -tapamme, saati menisivät siitä ylitse. Vielä hillittömämpi paradoksi olisi pitää kiinni omasta oikeudestamme korkeaan elintasoomme, ja kieltää sama kaikilta muilta. Nykyiseen elämäntapaan sisältyvä paradoksaalisuus on jokseenkin samanlaista, kuin suhtautua intomielisesti maanpuolustukseen, mutta hyljeksiä samalla Maan- ja elämänpuolustamiseen liittyviä välttämättömyydestä kumpuavia pyrkimyksiä. On aika erikoista, että ihmisen on oltava ensin lihatilan ja Magnum 44:n omistava valkoihoinen aktiivireserviläinen, jotta hänen tutkitusti tuhoisan elinkeinonsa vaihtoehtoja koskeviin pohdintoihin aletaan suhtautua edes puolella vakavuudella.”
”Minusta ainoa toimiva keino on herättää länsimaisten hyvinvointivaltioiden kerskakuluttajissa henkilökohtaista syyllisyyttä. Samalla on turha kuvitella, että syyllisyys olisi hinta tekemistämme valinnoista. Ei, syyllisyys ei ole edes ensimmäinen osamaksuerä vuosikymmenien -satojen porsastelusta, vaan vasta vakavan sitoumuksen merkki maapallon kanssa solmittavassa sopimuksessa, joka koskee hinnoittelemattoman kulutusjuhlamme päättämistä ja sen korollista jälkihyvittämistä, todellisten kustannusten mukaan.”
Puheenvuoro III - nuori skeptikko
”Oletkos koskaan miettinyt, mitä yhteistä sään ennustamisella ja maailmanpelastamisella on? Senhän tietävät kaikki, että sään tarkka ennustaminen on mahdoton tehtävä, sillä sääilmiöt ovat luonteeltaan kaoottisia, koska ilmakehässä kaikki vaikuttaa kaikkeen. Mutta mitä luulet, olisiko maailmanpelastamisessa samankaltaista ongelmaa?”
”Otetaan esimerkiksi puun istuttaminen, joka saattaa vaikuttaa ainoalta kestävältä toimelta, mitä nykyään voisi kuvitella tekevänsä. Mutta miten tiedettäisiin, onko puun istuttaminen todella paras vaihtoehto maailman pelastamiseksi juuri käsillä olevassa paikassa, juuri käsillä olevalla hetkellä? Jos kysymystä lähestytään sen kautta, että halutaan istuttaa puu, pitäisi osata arvioida puun istutuksen vaikutuksia kaikilta mahdollisilta kannoilta. Lisäksi pitäisi osata huomioida jokaisen puun istuttamiseen liittyvä vaihtoehtoiskustannus, mikä tarkoittaa puun istuttamisen vuoksi saamatta jääviä asioita. Puun istuttamisen järkevyyttä arvioitaessa olisi siis osattava huomioida vaikutukset puun istuttamisesta, sekä kaikkien vaihtoehtojen osalta. Ja sitten pitäisi osata tehdä päätös: istuttaa vai olla istuttamatta?”
”Puun istuttaminenhan vaikuttaa pelkästään kyseisessä ekologisessa lokerossa muun muassa maaperän rakenteeseen ja ominaisuuksiin, pieneliöstön toimintaan, kilpaileviin ja symbioottisiin kasveihin, pienempään ja suurempaan eläinkuntaan, pohjaveteen, mikro- ja makroilmastoon. Tämän lisäksi puun istuttamisella on suoria ja epäsuoria vaikutuksia muihin ekologisiin lokeroihin ja koko ekosysteemin. Ja sitten tulevat vaikutukset yhteiskuntaan, esimerkiksi talouden ja politiikan näkökulmasta. Ja näistä on takaisinkytkennät ekosysteemin ja istutetun puun lokeroon…”
”Mutta tiedämmekö miten moninaisin tavoin Maan biosfäärin osat ovat toisiinsa kytkeytyneitä ja mihin kaikkeen puun istuttaminen tai sen istuttamatta jättäminen ympäristössään ja koko biosfäärissä vaikuttaa? Pystymmekö mallintamaan näitä vuorovaikutussuhteita, niin että mallinnus tuottaisi identtisiä kehityskulkuja elävän luonnon kanssa? Emme tietenkään pysty, emme alkuunkaan. Tiedämme niin vähän ekosysteemin toiminnasta, ettemme tiedä siitä oikeastaan mitään. Käsityksen ongelman suuruudesta saa, kun huomioi sään ennustaminen ongelman, ja sen millaisen määrän pieneliöitä elävä maa sisältää.”
”Toisen aivan keskeisen ongelman muodostaa tulevaisuus. Puun istuttamisen vaikutusta esimerkiksi ilmastonmuutokseen ei voida määritellä puun istutushetkellä, vaan vasta vuosikymmenien kuluttua tulevaisuudessa, puun elinkaaren ja käyttötarkoituksen selvittyä. Jos siis puu vaikkapa palaa salamaniskun vuoksi tai lämmityskattilassa, puun istuttaminen muuttuu mitä luultavammin ilmastonmuutoksen suhteen haitallisemmaksi, kuin jos se olisi jätetty istuttamatta. Tulevaisuusongelma koskee tietysti myös muita vaikutuksia: mitä jos matalan kehityksen maahan istutettu puu herättääkin ympäröivässä ihmispopulaatiossa tulevaisuususkoa, ja antaa alkusysäyksen jonkin ympäristölle vahingollisena pidettävän taloudellisen toimeliaisuuden syntymiselle?”
”Joten miten huomioida tulevaisuudenkaan tapahtumat maailmanpelastamisessa? Miten toteuttaa pienimmätkin detaljit huomioiva ’maailmasimulointi’, jonka perusteella voisi laatia todennäköisyyksiin perustuvia skenaariomalleja tulevasta kehityksestä? Moisen tekeminen on tietenkin mahdotonta. Ja vaikka se olisi mahdollista, olisivatko todennäköisyyksiin perustuvat maailmapelastustoimenpiteet maailmanpelastustoimenpiteitä, jos ne voisivat muuttua epätoivotun skenaarion toteutuessa maailman tuhoamistoimenpiteiksi? Kutsuisitko sinä sellaista ihmistä maailmanpelastajaksi, jonka toimi osoittautuisi myöhemmin maailman tuhoamiseksi? Entä jos kyseinen ihminen olisit sinä itse? Entä jos et olisikaan istuttanut yhtä palaamaan tulevaa puuta, vaan kokonaisen metsän, sanotaan nyt vaikkapa 100 000 hehtaaria faidherbioita?”
”En halua millään tavalla lannistaa. Haluan vain todeta, että kaikkea inhimillistä toimintaa on tarkasteleva oikeassa kontekstissa. Koitan sanoa, että vaikka puun istuttaminen saattaisi tuntua kaikin puolin hyvältä idealta, todellisuudessa idea voi osoittautua todella huonoksi. Olennaista on, että ymmärrät, että se mikä pätee puun istuttamiseen, pätee kaikkeen tekemiseen.”
”Ei voida sanoa, että edes laajasti hyödyllisenä pidettyjen asioiden tekeminen, kuten lisääntymättä jättäminen, kuluttamatta jättäminen ja työn tekemättä jättäminen olisivat yleispätevästi maailmaa pelastavia vaihtoehtoja. Myös kyseisillä asioilla on vaihtoehtoiskustannuksensa, jollaisena voidaan pitää esimerkiksi merkittävän teknologisen läpimurron syntymättä jäämistä. Toki on hyvin epätodennäköistä, että syntymättä jääneissä lapsissa olisi juuri avain teknologiseen läpimurtoon, mutta se on mahdollista. Voihan myös olla, että joku keksii mullistavan idean inspiroiduttuaan autolla tehdystä matkasta maailman ympäri, tai syötyään vuoden verran pelkkää lihaa.”
”Kaiken tekemiseen liittyvien vaihtoehtojen, asioiden keskinäisten suhteiden ja takaisinkytkentöjen valtavasta määrästä seuraa, että maailmassa paraikaa vaikuttavan ongelmavyyhden lähestyminen ratkaisu- ja vaikuttavuushakuisesti on mahdoton urakka. Toisin sanoen maailmanpelastaminen mitään asiaa tekemällä on yksinkertaisesti mahdotonta, sillä emme tiedä mitä maailmanpelastaminen tarkoittaa.”
”Nykyisen tietämyksen tasolla ei ole olemassa maailmaa pelastavaa ja maailmaa tuhoavaa tekemistä, on vain erilaisten tekemisten suhteita toisiin tekemisiin, niin että myös tekemättä jättäminen voi olla teko. Tietämyksemme riittää tunnistamaan joidenkin tekemisten haitallisia ja hyödyllisiä vaikutuksia esimerkiksi tiettyihin eliölajeihin tietyn ajan suhteen, mutta ei muuhun.”
”Jos tuntuu hankalalta, tutustapa esimerkiksi Pripyatin luontoon, ja kysy itseltäsi edustaako Tsernobylin ydinvoimalaonnettomuus maailman tuhoamista vai sen pelastamista? Sama kysymys kannattaa esittää vaikkapa liitukauden joukkosukupuuttoon johtaneen asteroidi-iskun seurauksista nykyisen maailman suhteen”.
”Maailmanpelastamisen mahdottomuudesta seuraa, että kun hyvää tarkoittava maailmanpelastaja ryhtyy toimimaan ideologian pohjalta, on hyvin todennäköistä, että minkään suhteen mitään hyvää kehitystä ei tapahdu, mutta tekemisen vaihtoehtoiskustannuksena on vähintään inhimillinen hyvinvointi. Eli jokseenkin kaikki olisi paremmin, jos maailmanpelastaja olisi jättänyt toimimatta. On tietenkin ymmärrettävää, että maailmanpelastaja toimii oman mielensä rauhoittamiseksi, mutta sellaisella ei ole mitään tekemistä hyvän tekemisen kanssa.”
”Eikö siis punavihreä ideologinen maailmanpelastaja voisi käyttää aikansa paremmin ja ryhtyä tavoitteelliseen työskentelyyn aggressiivisen aktivismin ja ideologisen puskista huutelun sijasta? Tämä tarkoittaisi muun muassa asioiden keskinäisten riippuvuussuhteiden systemaattista tutkimista ja parempiin valintoihin perustuvien päätöksentekomallien kehittämistä niin ihmisten omaa, kuin yhteiskunnallista päätöksentekoa varten. Mitä jos maailmanpelastaja aloittaisi etsimällä ratkaisun siihen, miten kaikki se raha, mikä nykyisin käytetään erilaiseen edunvalvontaan, saataisiin ohjattua edellä mainitun tutkimustoiminnan rahoittamiseen?
”Mitäs muuten se maailman pelastaminen sinun mielestäsi tarkoittaa?”
Puheenvuoro IV - aktiivi
”Kyllä kaikkien maailman ongelmien syynä on talous, jonka toimintamekanismi vaatii, että ihmiset kuluttavat, lisääntyvät ja täyttävät väestöräjähdyksen turvottamaa planeettaa uusilla ihmisillä – siis että mainittujen asioiden vuoksi maailma on kovaa vauhtia ajautumassa kohti peruuttamatonta ympäristötuhoa!”
”Vaikka eihän markkinoiden itsetuhoinen luonne ole mikään uusi asia: ennen pitkää tuhoisiksi kasvavien kuplien puhaltelu on kuulunut kaupankäyntiin aina, ammoisista ajoista alkaen! Modernissa taloudessa manipulatiivinen ansioton arvonnosto on vain vaihtunut spekulatiiviseen kauppaan, jossa meklarit ja keinottelijat yrittävät hyötyä jopa maailmantalouden kyykkäämisestä, vain saavuttaakseen vahinkoihin nähden nano-mittakaavan lyhytnäköisiä voittoja. Uutta on se, ettei globaalissa talousjärjestelmässä, tai tarkemmin markkinoiden toimintamekanismeissa ole tapahtunut mitään positiivista muutosta, vaikka vuonna 2008 lauennut ns. Subprime-kriisi osoittikin systeemin kriittiset valuvirheet. Markkinavoimia suitsivia sääntöjä on toki kehitetty ja tiukennettu valtioiden toimesta, mutta vapaa markkinatalous ei ole kyennyt uudistamaan finanssisektorin toimintaa vapaan kilpailun dynamiikan avulla! Toisin kuin tiede, markkinatalous ei korjaa itse itseään.”
”Vai eikö sinua ihmetytä, etteivät markkinat kykene vieläkään hinnoittelemaan raaka-aineiden uusiutumattomuutta, kulutushyödykkeiden alhaista kierrätettävyyttä, saati kulutuksen ympäristölle aiheuttamaa haittaa, ettei muoviroskan tai ydinjätteen upottamisella mereen ole minkäänlaista hintalappua, ja että miten sukupuuttoon ryöstökalastettu tonnikalakin voi olla niin halpaa, että viimeisellekin yksilölle löytyy vapaaehtoinen ostaja? Hyväksytkö sinä, että jopa heikkolaatuisten vaatteiden verkkokauppiaalla on vara suhtautua tuotepalautuksiin silkkana jätteenä!? Entä kun elämänkokemus kertoo, että kyseinenkin tapaus on vain julkaisukynnyksen ylittänyt jäävuoren huippu, niin että varsinaiset gigatonnien todellisuuspommit lurkkivat tyrskyävien pintojen alla, piilossa maailman paheksuvilta, ja ah niin tekopyhiltä katseilta!”
”Entäpä viimeaikaiset uutiset talouden maailmassa työskentelevien edesottamuksista: eikö sinussa herää kiusaus kysyä, johtuvatko kaikki ’suuret ongelmat’ loppujen lopuksi vain siitä, että talouden piikkipaikat on kansoitettu psykopaateilla, joiden mieliin piirtyvällä maailmalla ei ole mitään yhteistä sen maailman kanssa, jossa tavallinen ihminen kuvittelee elävänsä? Ja jos niin on, että talouden äärimmäisen marginaalinen eliitti saa aikaan niin paljon vahinkoa kuin miltä näyttää, eikö noita maailmanlopun airuita voisi järjestellä pois päiviltä saman tien hieman isommassa mittakaavassa? (Note-to-self hyvien ideoiden punakantiseen vihkoon: ratkaisu vihapuheeseen - ihmisen pään sisäisten liikkeiden rajoittamisesta tehtävä yksi tärkeimmistä tulevaisuuden yhteiskuntapolitiikan kulmakivistä!).”
”Kai ymmärrät, että aktivismille ei ole pelkästään tarvetta, vaan se on välttämätöntä? Maailmalla on jo vuosikymmenien ajan esiintynyt talousjärjestelmän uudistamista tavoittelevaa liikehdintää, mutta uudistusmieliset tahot ovat osoittautuneet pelkiksi idealistisiksi keskustelukerhoiksi, eivätkä todellista vaikuttamispotentiaalia omaaviksi poliittisiksi liikkeiksi. Toisekseen ani harva haluaa osallistua talousjärjestelmän kehittämistä koskevaan kansalaiskeskusteluunkaan, joka yleensä kaatuu sekalaisiin Zeitgeist-viittauksiin, ja mustavalkoiseen ’kapitalismi-on-ainoa-toimiva-järjestelmä-mene-sinä-kommunisti-käymään-Kuubassa-Pohjois-Koreassa-ja-Venezuelassa-ja-raportoi-sieltä-niiden-kansatalouksien-saavutuksen-hedelmistä-sähköpostilla-sori-tietenkin-sosialistisella-mannertenvälisellä-kirjekyyhkyllä.’ Ja Suomessa noihin purkauksiin lisätään tietysti ulosteen värisiä muistoja rakkaan Itä-naapurin ihmiskokeesta, joka päättyi 90-luvun taitteessa hyvin tunnetuin seurauksin.”
”Niin ja koitapa muutoin saada aikaan muutosta agrososialistisessa maassa, jossa kansa ensin äänesti itsensä yhteiseurooppalaisen agrososialistiliiton alusmaaksi, ja huomattuaan suuren puhalluksen, nurisee takahampaita kiristellen kiukuspäissään sellin paarissa ja somessa, mutta kuitenkin läpeensä laiskana ja kurjaan kohtaloonsa tyytyväisenä ryhtymättä yhtään mihinkään.”
”Entäpä se, että maailman tuhon tielle ajanutta talousjärjestelmää koskeva vakavahenkinen keskustelu on rakenteellisestikin mahdotonta: kukaan todellinen asiantuntija ei koskaan uskaltaudu lausumaan mitään osaoptimoidun talousjärjestelmän ympäristövaarallisista valuvioista, ’markkinareaktioiden’ pelossa. Vähät keskustelut käydään Bilderbergien ja muiden suljettujen ovien takana, niin että ainoa signaali käydyistä keskusteluista on yleensä verotuksen kiristyminen.”
”Ja et kai oikeasti usko, että nykymuotoinen suomalainen edustuksellinen demokratia olisi mitään muuta kuin etujärjestöjen valtaama kanava rahan kanavoimiseksi kansalaisilta itselleen, ja jonka avulla mitään rakenteellisen korruption syövyttämää sopimuksenvaraista järjestelmää voisi muokata yhteiskunnan kokonaisetua edistävään suuntaan tai edes vastaamaan ajan ja olosuhteiden vaatimuksiin? Mieti vaikka MTK:ta, maan vaikutusvaltaisinta ja haitallisinta lobbaria, vaikka edustavat maan pienimpiin kuuluvan elinkeinon edustajia! Katsopa ympärilläsi ja kysy, miksi juuri Suomella yhteiskuntana ja isolla osalla suomalaisista menee niin helvetin huonosti kuin menee? Niin, vieläkö luulet, että systeemikriisin pystyy korjaamaan demokraattisesti?”
”On yksinkertaisesti pakko toimia, sillä edustuksellisen demokratian suhteen viimeinenkin optimismin pisara on höyrystynyt tuuleen. Jos et usko, perehdy pintaa syvemmältä vanhan mantereen, siis maailman sivistyksen kehdon, eurooppalaisen yhteiskuntajärjestelmän ’toimintaan’, joka muistuttaa nykyisin lähinnä suurta järjestäytyneen rikollisuuden organisaatiota. En tarkoita tällä pelkästään poliittista teatteria EU:sta Eduskuntaan, vaan laajemmin yhteiskuntien muodostamaa kokonaisuutta, jossa kaikki kaupallinen, tiedollinen, taloudellinen, hallinnollinen, poliittinen, kulttuurinen ja muu inhimillinen todellisuus epävirallisista suhdeverkoista alkaen aina bottien suorittamaan osakekauppaan lomittuu suureksi, lukemattomista kytkennöistä, suhteista ja hierarkioista muodostuvaksi läpimädäksi kudelmaksi.”
”On nimittäin niin, että mainittuun suohon objektiivista tarkastelukulmaa hakeva kaivautuja löytää elämänhalua syöviä vakava-asteisia löydöksiä heti pintakerroksen alta. Toinen havainto on, että löydöksiä esiintyy kaikkialla horisontin suunnassa, ja niiden sävy tummenee sentti sentiltä, mitä syvemmälle kudelmaan porautuu. Tutkijat kutsuvat tätä kai rakenteellisesi korruptioksi.”
”Systeemiset illuusiot, eli vallan- ja rahanhimoiset valheet kansalaisten rauhallisina pitämiseksi ovat mitassaan ja dramaattisuudessaan käsittämättömiä. Jos olet havainnut, että tavallisten kansalaisten keskinäisen elintilakamppailun laineet ovat häikäilemättömyydessään hämmästyttäviä, osaatko kuvitellakaan mihin kaikkeen erilaiset järjestäytyneet orgaanit, kuten kunnat, valtionvirastot ja kokonaiset valtiot, suuryrityksistä puhumattakaan pystyvät? Tai siis niihin pesiytyneet omaneduntavoittelijat mainittujen organisaatioiden kautta.
Mistäköhän johtuu, ettei uutta Karpoa ole löytynyt? Tietysti siitä, että karvahattu ja nahkatakki eivät pidä enää hengissä vallitsevaa todellisuutta kaiveltaessa!”
Puheenvuoro V - vanhus
”On ne nykyään immeisillä eri murheet. Muistan kun omassa lapsuuvessa kesäsä talavesa muanantaista lauantaihin kouluun mäntiin hiihtämällä. Puusuksilla, joka päivä, 30 kilometriä suuntaansa. Ei auttanna, vaikka oli 40 astetta pakkasta, kouluun mäntiin ja sieltä tultiin. Olj pakko, eijollunna vaihtoehtoja.”
”Herätys ol joka uamu heti puolen yön jäläkeen. Uamiaseks ryypättiin lämmitettyä kaevovettä ja lähettiin töehin; ensin lypsettiin lehmät, sitten hoejettiin hevoset, ja lopuks käytiin tekemässä kuorma tukkipropsia. Pilikkopimmeetähän se olj, kun eijollunna lamppuja, vuan hyvästi työ luonnisti. Neljän maessa lähettiin hiihtämään kooluun.”
”Toiset hiihti kolomisin samoilla suksilla, kun ei ollu vara enempään. Yhellä poijalla eijollunna kun juuttisäkistä tehyt laenahousut ja tuohivirsut. Sitkeesti se vuan aena lähti ja tulj illansuussa takasin.”
”Opetus alako joka päivä tasan klo 08.00 ja kesti viiteen. Myöhästymisestä sae ensin heinäseipäästä selekäsaunan ja sitten kuukauven leivättömän ja veettömän arestin maesterin kylymässä kellarissa. Jotka tulj ajoisssa, sai pittee puolen päivän maissa 10 minuuttin ruokatauvon. Siitä 5 minnuuttia käytettiin ruokarukkoukseen.”
”Ruokatauko olj kyllä meleko turha, kun eijollunna kouluruokoo. Se vähä syötiin, mitä kottoo uskalti varastoo tai mitä matkalta sattu löytymään. Koolumatkoella syötiin lunta niin, että aena jooluun männessä mua olj paljaana lavun molemmilta pieluksilta kilometrin verran. Sen jäläkeen ja vähälumisina talavina syötiin muata. Tiiättä mistä puhun, jos tiijättä paekan, missä on 20 metriä syvä, 30 kilometriä pitkä ja kilometrin levvee ura muassa. Ja koolun seiniä järsittiin aena kun opettajan silimä vältti. Joka kesä pit rakentoo uus koolu kun myö oppilaat syötiin entinen. Jos lie ollunna jottii nurkat hommeessa, niin ei tuo isommalti haitanna.”
”Ja voe tokkiisa kun myö opittiin: nykykoolun oppimiärä käätiin läpi kolomessa viikossa, keskikoolun ja lyseon antiin perehtyminen otti kuukauven verran. Sen jäläkeen luettiin seminaarin oppiaeneet ulukoo, uakkosjärjestyksessä. Jooluun männessä olj sekkiin homma selevänä. Ja sitten kerrattiin kertoomasta piästyä”.
”Eekä myö tarvittu ies pulupettia, luokassa seistiin kaekki 60 oppilasta pittuusjärjestyksessä, pisimmät eessä ja nuorimmat takana. Takkoo ei nähnnä eekä kuullunna mittään, vuan eipä se haitanna läksyin lukua. Siihen aikaan eijollunna luku- tai kirjotushäeriöitä. Olj pakko oppia, eijollunna vaihtoehtoja.”
”Vuan tämä nykyaeka on männynnä ihan hurjaks. Koolut on kun jottain ameriikanpalatsia ja koolukkaat kun pieniä resitenttiä, mitkä lie televiissit mukana kulukoovat? Ja minkä hurjan tähe niitä kooluun viijään, kun eehän nuo opi siellä mittään? Aekamiehettii on ulalla kun sota-aejan lähetykset ja akoelle arki on jottain pakaravitnessiä? Ihan on viihettä koko elämä, ee tämmösestä osattu ennenaekaan kuvitellakkaan. Ja immeesten pittää vuan valittoo!”
”Ja mikä katastrohvi se tämä ilimastonmuutos olevinnaan on? Nuorna miesnä ollessa ilimastoo muutettiin aena ennen juhannusriiulle karkoomista ,kun persvakkoon ja kaenaloon pölläätettiin DDT-puluveria! Ee sitä vasite lotrattu veen kansa, kylymässä saanassa käätiin joolu-uattona, ja pesulla jos sattu pöljyyttään kevätjäehin puttoomaan. Nyt on mitkä lie höörykuapit joka tallouvessa ja immeiset ihmettellöö kun mökit homehtuu. Ihan mahottomaks on asiat männynnä, kyllä kaekki on yhtä jonninjoutavata vöhneemistä!”
Puheenvuoro VI - Gisela Alles-Wisser
”Se, kun suomalainen työ on ylihintaista. Se, kun suomalainen työ ei käy kaupaksi. Se, kun yksityisellä sektorilla ei ole työtä, tai se kun kaikki tarjolla oleva duuni on matalapalkkaista paskaduunia. Se, kun valtio ja kunnat velkaantuvat. Se, kun julkisella tienaa enemmän kuin yksityisellä.”
”Lapsistako se johtuu Sipilä? Vai nuorista? Vai opiskelijoista? Miten olisi eläkeläiset? Sairaat? Vanhukset? Vammaiset? Kaikki, joita sinä Sipilä olet kurittanut? Heistäkö se johtuu? Heitäkö pitää kurittaa, joilla menee kaikkein heikoiten? Ay-liikkeestä ja yleissitovuudestako se johtuu? Vai yrittäjien ahneudesta?”
”Miten olisi +300 kuntaa hyödyttömine ja järkyttävän kovapalkkaisine byrokraatteineen? Miten olisi satojen kuntayhtymien, sairaanhoitopiirien ja liikelaitosten hallinto? Miten +30 miljardin euron julkiset hankinnat? Miten monikansalliset yritykset, jotka myyvät ylihintaisia hankkeita julkiselle sektorille, eivätkö maksa veroja Suomeen? Miten Euroopan Unioni? Miten ministeriöt, läpikorruptoitunut poliisi, tulli, puolustusvoimat? Miten nollatutkimusta tehtailevat instituutit, edunvalvontaa harjoittavat maatalouden tutkimuslaitokset, miten lukemattomat julkista rahaa polttavat järjestöt ja kuolevia alueita tekohengittävä hanketoiminta? Miten syrjäseutujen sähkö- ja tieverkko? Miten maatalouden ja yritystoiminnan tuet? Miten ay-liikkeen verovapaudet?” Miten se kun nuoren kannattaa käyttää yli 10 % työvuosistaan tullakseen toisten elämää vaikeuttavaksi, veroilla loisivaksi kovapalkkaiseksi byrokraatiksi?”
Ei saatana Juha Sipilä, sinä moraalisuuden kaapuun pukeutunut paholainen. Tiedä että tekojasi takia sinä ja esikuntasi olette kuolemaan tuomitut. Tervehdi tuomareitasi!”
VII - loppusanat
Suo pohjoisessa, vetelä etelässä, karhu idässä, susi lännessä.
Pompulla pääsee vain puuhun, eikä kallioon pysty kaivautumaan.
Ei ole helppoa suomalaisilla poliitikoilla saati äänestäjillä.
Tulkaa te pois, ja antakaa pakolaisten tulla.